Mike

See also: mike and mic

Translingual

Mike [1]
Mike [2]
Mike [3]

Alternative forms

• mike

Etymology

From English Mike.

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈmai̯k]

Noun

Mike

1. (international standards) NATO, ICAO, ITU & IMO radiotelephony clear code (spelling-alphabet name) for the letter M.
2. (nautical) Signal flag for the letter M.
3. (time zone) UTC+12:00

ICAO/NATO radiotelephonic clear codes for letters

code	Alfa	Bravo	Charlie	Delta	Echo	Foxtrot	Golf	Hotel	India	Juliett	Kilo	Lima	Mike
	November	Oscar	Papa	Quebec	Romeo	Sierra	Tango	Uniform	Victor	Whiskey	Xray	Yankee	Zulu

Translations

the letter "M" in a national spelling alphabet

• Czech: Marie (cs)
• English: Mike
• Estonian: Mati
• Finnish: Matti (fi)
• Italian: Milano (it)
• Swedish: Martin (sv)

English

Etymology

Shortened from Michael.

Pronunciation

• IPA^(key): /maɪk/
• (US, Canada) IPA^(key): [mɐɪʔk̚]
• Homophones: mike, mic
• Rhymes: -aɪk

Noun

Mike

1. (World War II era, joint US/RAF) radiotelephony clear-code word for the letter M.

Proper noun

Mike (countable and uncountable, plural Mikes)

1. (countable) A diminutive of the male given name Michael.
2. (countable) A diminutive of the female given name Michaela.

Derived terms

• Big Mike
• Iron Mike

 

Descendants

• → Hebrew: מייק (maik)

Translations

diminutive of Michael

• Arabic: مايك m
• Azerbaijani: Mayk
• German: (Mike,) Maik, Meik
• Greek: Μάικ (el) (Máik), Μιχάλης (el) m (Michális)
• Persian: مایک (mâyk)
• Spanish: Migo, Migue
• Vietnamese: Mai-cơ

diminutive of Michaela

Anagrams

• Keim, Kemi, Kime, kime

Danish

Etymology

From English Mike.

Proper noun

Mike

1. a male given name

Finnish

Etymology

Diminutive.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmike/, [ˈmik̟e̞]
• Rhymes: -ike
• Syllabification^(key): Mi‧ke

Proper noun

Mike

1. A diminutive/nickname form of the given name Mikko, Mika or Mikael.
2. a male given name of rare usage

Declension

Inflection of Mike (Kotus type 8/nalle, no gradation)
nominative		Mike	Miket
genitive		Miken	Mikejen
partitive		Mikeä	Mikejä
illative		Mikeen	Mikeihin
		singular	plural
nominative		Mike	Miket
accusative	nom.	Mike	Miket
	gen.	Miken
genitive		Miken	Mikejen Mikeinrare
partitive		Mikeä	Mikejä
inessive		Mikessä	Mikeissä
elative		Mikestä	Mikeistä
illative		Mikeen	Mikeihin
adessive		Mikellä	Mikeillä
ablative		Mikeltä	Mikeiltä
allative		Mikelle	Mikeille
essive		Mikenä	Mikeinä
translative		Mikeksi	Mikeiksi
abessive		Mikettä	Mikeittä
instructive		—	Mikein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of Mike (Kotus type 8/nalle, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative Mikeni Mikeni accusative nom. Mikeni Mikeni gen. Mikeni genitive Mikeni Mikejeni Mikeinirare partitive Mikeäni Mikejäni inessive Mikessäni Mikeissäni elative Mikestäni Mikeistäni illative Mikeeni Mikeihini adessive Mikelläni Mikeilläni ablative Mikeltäni Mikeiltäni allative Mikelleni Mikeilleni essive Mikenäni Mikeinäni translative Mikekseni Mikeikseni abessive Mikettäni Mikeittäni instructive — — comitative — Mikeineni second-person singular possessor singular plural nominative Mikesi Mikesi accusative nom. Mikesi Mikesi gen. Mikesi genitive Mikesi Mikejesi Mikeisirare partitive Mikeäsi Mikejäsi inessive Mikessäsi Mikeissäsi elative Mikestäsi Mikeistäsi illative Mikeesi Mikeihisi adessive Mikelläsi Mikeilläsi ablative Mikeltäsi Mikeiltäsi allative Mikellesi Mikeillesi essive Mikenäsi Mikeinäsi translative Mikeksesi Mikeiksesi abessive Mikettäsi Mikeittäsi instructive — — comitative — Mikeinesi first-person plural possessor singular plural nominative Mikemme Mikemme accusative nom. Mikemme Mikemme gen. Mikemme genitive Mikemme Mikejemme Mikeimmerare partitive Mikeämme Mikejämme inessive Mikessämme Mikeissämme elative Mikestämme Mikeistämme illative Mikeemme Mikeihimme adessive Mikellämme Mikeillämme ablative Mikeltämme Mikeiltämme allative Mikellemme Mikeillemme essive Mikenämme Mikeinämme translative Mikeksemme Mikeiksemme abessive Mikettämme Mikeittämme instructive — — comitative — Mikeinemme second-person plural possessor singular plural nominative Mikenne Mikenne accusative nom. Mikenne Mikenne gen. Mikenne genitive Mikenne Mikejenne Mikeinnerare partitive Mikeänne Mikejänne inessive Mikessänne Mikeissänne elative Mikestänne Mikeistänne illative Mikeenne Mikeihinne adessive Mikellänne Mikeillänne ablative Mikeltänne Mikeiltänne allative Mikellenne Mikeillenne essive Mikenänne Mikeinänne translative Mikeksenne Mikeiksenne abessive Mikettänne Mikeittänne instructive — — comitative — Mikeinenne third-person possessor singular plural nominative Mikensä Mikensä accusative nom. Mikensä Mikensä gen. Mikensä genitive Mikensä Mikejensä Mikeinsärare partitive Mikeään Mikeänsä Mikejään Mikejänsä inessive Mikessään Mikessänsä Mikeissään Mikeissänsä elative Mikestään Mikestänsä Mikeistään Mikeistänsä illative Mikeensä Mikeihinsä adessive Mikellään Mikellänsä Mikeillään Mikeillänsä ablative Mikeltään Mikeltänsä Mikeiltään Mikeiltänsä allative Mikelleen Mikellensä Mikeilleen Mikeillensä essive Mikenään Mikenänsä Mikeinään Mikeinänsä translative Mikekseen Mikeksensä Mikeikseen Mikeiksensä abessive Mikettään Mikettänsä Mikeittään Mikeittänsä instructive — — comitative — Mikeineen Mikeinensä

Related terms

• Miki

Statistics

• Mike is the 695^th (tied with 2 other names) most common male given name in Finland, belonging to 214 male individuals (and as a middle name to 45 more), according to February 2023 data from the Digital and Population Data Services Agency of Finland.

Anagrams

• Kemi

French

Etymology

Borrowed from English Mike.

Pronunciation

• IPA^(key): /majk/

Proper noun

Mike m

1. a male given name

German

Alternative forms

• Maik, Meik

Etymology

Borrowed from English Mike.

Proper noun

Mike

1. a male given name