eis

See also: Eis, EIS, eís, éis, -eis, -éis, and Appendix:Variations of "eis"

Alemannic German

Numeral

eis

1. Alternative form of ais

Dutch

Pronunciation

• IPA^(key): /ɛi̯s/

• Audio

  (file)

• Hyphenation: eis
• Homophones: Eys, ijs
• Rhymes: -ɛi̯s

Etymology 1

From Middle Dutch eisch, eesch, heesch, eysch. Ultimately from the root of eisen (“to claim, demand”).

Noun

eis m (plural eisen, diminutive eisje n)

1. requirement
2. demand

Alternative forms

• eisch (obsolete)

Derived terms

• eisenbundel
• kapitaaleis
• looneis
• strafeis

Related terms

• eisen

Descendants

• → Papiamentu: eis (dated)

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Verb

eis

1. inflection of eisen:
   1. first-person singular present indicative
   2. imperative

Finnish

Etymology

From German Eis (German key notation).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈei̯s/, [ˈe̞i̯s̠]
• Rhymes: -eis
• Syllabification^(key): eis

Noun

eis

1. (music) E-sharp

Usage notes

Capitalized for the great octave or any octave below that, or in names of major keys; not capitalized for the small octave or any octave above that, or in names of minor keys.

Declension

Inflection of eis (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		eis	eisit
genitive		eisin	eisien
partitive		eisiä	eisejä
illative		eisiin	eiseihin
		singular	plural
nominative		eis	eisit
accusative	nom.	eis	eisit
	gen.	eisin
genitive		eisin	eisien
partitive		eisiä	eisejä
inessive		eisissä	eiseissä
elative		eisistä	eiseistä
illative		eisiin	eiseihin
adessive		eisillä	eiseillä
ablative		eisiltä	eiseiltä
allative		eisille	eiseille
essive		eisinä	eiseinä
translative		eisiksi	eiseiksi
abessive		eisittä	eiseittä
instructive		—	eisein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of eis (Kotus type 5/risti, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative eisini eisini accusative nom. eisini eisini gen. eisini genitive eisini eisieni partitive eisiäni eisejäni inessive eisissäni eiseissäni elative eisistäni eiseistäni illative eisiini eiseihini adessive eisilläni eiseilläni ablative eisiltäni eiseiltäni allative eisilleni eiseilleni essive eisinäni eiseinäni translative eisikseni eiseikseni abessive eisittäni eiseittäni instructive — — comitative — eiseineni second-person singular possessor singular plural nominative eisisi eisisi accusative nom. eisisi eisisi gen. eisisi genitive eisisi eisiesi partitive eisiäsi eisejäsi inessive eisissäsi eiseissäsi elative eisistäsi eiseistäsi illative eisiisi eiseihisi adessive eisilläsi eiseilläsi ablative eisiltäsi eiseiltäsi allative eisillesi eiseillesi essive eisinäsi eiseinäsi translative eisiksesi eiseiksesi abessive eisittäsi eiseittäsi instructive — — comitative — eiseinesi first-person plural possessor singular plural nominative eisimme eisimme accusative nom. eisimme eisimme gen. eisimme genitive eisimme eisiemme partitive eisiämme eisejämme inessive eisissämme eiseissämme elative eisistämme eiseistämme illative eisiimme eiseihimme adessive eisillämme eiseillämme ablative eisiltämme eiseiltämme allative eisillemme eiseillemme essive eisinämme eiseinämme translative eisiksemme eiseiksemme abessive eisittämme eiseittämme instructive — — comitative — eiseinemme second-person plural possessor singular plural nominative eisinne eisinne accusative nom. eisinne eisinne gen. eisinne genitive eisinne eisienne partitive eisiänne eisejänne inessive eisissänne eiseissänne elative eisistänne eiseistänne illative eisiinne eiseihinne adessive eisillänne eiseillänne ablative eisiltänne eiseiltänne allative eisillenne eiseillenne essive eisinänne eiseinänne translative eisiksenne eiseiksenne abessive eisittänne eiseittänne instructive — — comitative — eiseinenne third-person possessor singular plural nominative eisinsä eisinsä accusative nom. eisinsä eisinsä gen. eisinsä genitive eisinsä eisiensä partitive eisiään eisiänsä eisejään eisejänsä inessive eisissään eisissänsä eiseissään eiseissänsä elative eisistään eisistänsä eiseistään eiseistänsä illative eisiinsä eiseihinsä adessive eisillään eisillänsä eiseillään eiseillänsä ablative eisiltään eisiltänsä eiseiltään eiseiltänsä allative eisilleen eisillensä eiseilleen eiseillensä essive eisinään eisinänsä eiseinään eiseinänsä translative eisikseen eisiksensä eiseikseen eiseiksensä abessive eisittään eisittänsä eiseittään eiseittänsä instructive — — comitative — eiseineen eiseinensä

Anagrams

• esi-, ies, sei, sie

Galician

Etymology

From Old Galician-Portuguese eis (13th century, Cantigas de Santa Maria), from Latin ixe or isse, non-standard variants of ipse (“himself”) and cognate to Aragonese ex, eix, eis, Old Spanish eje, Catalan eixe, Occitan eis (Old Occitan eps), Old French es, esse.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈejs/

Interjection

eis

1. (formal) behold!

   Synonyms: velaquí, velaí

   Eila tes, noviña do trinque ― Here you have it, brand new

   • 1671, Gabriel Feixoo, Contenda dos labradores de Caldelas:

     es'aquí mandereita,
     e digo que deijemola endeita.

     Here you have my right hand;
     I say: let's leave this task.

   • 1671, Gabriel Feixoo, Contenda dos labradores de Caldelas:

     Labrador:
     ò rio, ò rio co'eles.
     eis uns a cabalo doutros.

     Farmer:
     "Let's we throw them to the river."
     "Here they are [Watch them], the ones atop the others."

Usage notes

This word can contract with articles and pronouns.

References

• “ex” in Dicionario de Dicionarios do galego medieval, SLI - ILGA 2006–2022.
• “eis” in Dicionario de Dicionarios do galego medieval, SLI - ILGA 2006–2022.
• “eis” in Xavier Varela Barreiro & Xavier Gómez Guinovart: Corpus Xelmírez - Corpus lingüístico da Galicia medieval. SLI / Grupo TALG / ILG, 2006–2018.
• “eis” in Dicionario de Dicionarios da lingua galega, SLI - ILGA 2006–2013.
• “eis” in Tesouro informatizado da lingua galega. Santiago: ILG.

German

Pronunciation

• Audio

  (file)

Verb

eis

1. singular imperative of eisen
2. (colloquial) first-person singular present of eisen

Gothic

Romanization

eis

1. Romanization of 𐌴𐌹𐍃

Latin

Alternative forms

• iīs

Pronunciation

• (Classical) IPA^(key): /ˈe.iːs/, [ˈeiːs̠]
• (modern Italianate Ecclesiastical) IPA^(key): /ˈe.is/, [ˈɛːis]

Pronoun

eīs

1. dative/ablative plural of is (ea, id)

Lithuanian

Verb

eis

1. third-person singular/plural future of eiti

Luxembourgish

Pronunciation

• IPA^(key): [ɑɪ̯s]

Etymology 1

From Middle High German and Old High German uns, from Proto-Germanic *uns.

Alternative forms

• äis (now rare)
• ons (Luxembourg City; now also less common)

Pronoun

eis

1. first-person plural, accusative: us

   Kanns du eis gesinn? ― Can you see us?

2. first-person plural, dative: us, to us

   Si hunn eis e schéine Cadeau geschéckt. ― They sent us a lovely gift.

Declension

Luxembourgish personal pronouns

		nominative		accusative		dative		reflexive
		str.	unstr.	str.	unstr.	str.	unstr.
1st person singular		ech	—	mech	—	mir	mer	like dat. and acc.
2nd person singular (informal)		du	de	dech	—	dir	der	like dat. and acc.
2nd person singular (formal)		Dir	Der	Iech	Iech [əɕ]	Iech	Iech [əɕ]	Iech
3rd person singular	m	hien	en	hien	en	him	em	sech
	f	si	se	si	se	hir	er	sech
	n	hatt	et ('t)	hatt	et ('t)	him	em	sech
1st person plural		mir	mer	eis (ons)	—	eis (ons)	—	eis (ons)
2nd person plural		dir	der	iech	iech [əɕ]	iech	iech [əɕ]	iech
3rd person plural		si	se	si	se	hinnen	en	sech

Etymology 2

From Proto-Germanic *unseraz.

Pronoun

eis

1. first-person plural possessive, feminine object, nominative: our
2. first-person plural possessive, plural object, nominative: our
3. first-person plural possessive, feminine object, accusative: our
4. first-person plural possessive, plural object, accusative: our

Declension

Luxembourgish possessive pronouns

	nominative / accusative				dative
	masculine	feminine	neuter	plural	masculine	feminine	neuter	plural
1st person singular	mäin	meng	mäin	meng	mengem	menger	mengem	mengen
2nd person singular (informal)	däin	deng	däin	deng	dengem	denger	dengem	dengen
2nd person singular (formal)	Ären	Är	Äert	Är	Ärem	Ärer	Ärem	Ären
3rd person singular (m/n)	säin	seng	säin	seng	sengem	senger	sengem	sengen
3rd person singular (f)	hiren	hir	hiert	hir	hirem	hirer	hirem	hiren
1st person plural	eisen	eis	eist	eis	eisem	eiser	eisem	eisen
2nd person plural	ären	är	äert	är	ärem	ärer	ärem	ären
3rd person plural	hiren	hir	hiert	hir	hirem	hirer	hirem	hiren

Papiamentu

Etymology

From Dutch ijs.

Noun

eis

1. ice

Portuguese

Alternative forms

• ei (with third-person pronouns)

Etymology

From Old Galician-Portuguese, from Latin ixe or isse, non-standard variants of ipse (“himself”) and cognate to Aragonese ex, eix, eis, Old Spanish eje, Catalan eixe, Occitan eis (Old Occitan eps), Old French es, esse. Doublet of esse and isso, potentially from the standard variant.

Pronunciation

 

• (Brazil) IPA^(key): /ˈejs/ [ˈeɪ̯s]

• (Brazil) IPA^(key): /ˈejs/ [ˈeɪ̯s]
  • (Rio de Janeiro) IPA^(key): /ˈejʃ/ [ˈeɪ̯ʃ]

 

• (Portugal) IPA^(key): /ˈɐjʃ/

• (Portugal) IPA^(key): /ˈɐjʃ/
  • (Northern Portugal) IPA^(key): /ˈejʃ/
  • (Central Portugal) IPA^(key): /ˈejʃ/
  • (Southern Portugal) IPA^(key): /ˈeʃ/

• Homophones: heis, ex

Adverb

eis (not comparable)

1. here is, here are

   Synonyms: aqui, cá

   Eis o seu presente. Aproveite.

   Here’s your gift. Enjoy.

   Eis-me aqui!

   Here I am!

Quotations

For quotations using this term, see Citations:eis.